Helsingin seudun etuja ajavaa metropolipolitiikkaa on tulevalla hallituskaudella terävöitettävä. Kehityshankkeiden vauhdittaminen vaatii myös entistä tiiviimpää yhteistyötä kuntien, valtion ja elinkeinoelämän välillä.
Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen nostaa heti aluksi pöydälle perustavaa laatua olevan ongelman. Suomessa ei ole Helsingin seudun etuja ajavaa metropolipolitiikkaa, vaan vuosikymmenet maata on ohjannut aluepolitiikka, jonka painopiste on ollut harvaanasuttujen maakuntien tukemisessa.
– Suomessa on ollut melkeinpä poliittisesti epäkorrektia puhua kaupunkiseutujen puolesta – varsinkin jos joku on tohtinut puolustaa metropolialuetta, Viljanen sanoo.
Hänen mielestään kelloa ei voi kuitenkaan enää kääntää. Metropolialueelle on keskittynyt kolmasosa maan väestöstä ja työpaikoista.
– Tämän kokonaisuuden elinvoimasta huolehtiminen pitäisi olla Suomelle keskeinen prioriteetti. Maalla tulee olla edes yksi kansainvälisesti tunnettu metropolialue, joka kilpailee maailman muiden metropolien kanssa ja houkuttelee myös muualle Suomeen investointeja ja matkailijoita.
Korkean tason työryhmä petti odotukset
Viljasen mielestä aito metropolipolitiikka tarkoittaa, että kunnat ja valtio määrittelevät yhteiset ja konkreettiset tavoitteet alueen kehittämiseksi. Osapuolten tulee myös sitoutua tavoitteiden saavuttamiseen ja pitää kiinni lupaamistaan panostuksista.
Runsas kaksi vuotta sitten valtioneuvosto nimitti metropolipolitiikan yhteistyöryhmän ratkomaan Helsingin seutuun liittyviä erityiskysymyksiä. Painoarvoa ryhmältä ei ainakaan puutu, sillä mukana on kahdeksan hallituksen ministeriä, suurimpien kaupunkien ylin johto ja Kuuma-seudun edustajat.
Viljanen on kuitenkin pettynyt yhteistyöryhmän tähänastisiin aikaansaannoksiin. Tapaamisissa on kyllä vaihdettu hyvin tietoja, mutta varsinaista politiikan tekemistä, yhteistä sopimista ja konkreettisten tavoitteiden asettamista hän on jäänyt kaipaamaan.
– Kun jokin kehittämistarve tunnistetaan, pitäisi sopia työnjaosta valtion ja kuntien välillä ja seurata tuloksia. Meillä olisi edellytykset nykyistä parempaan yhteistyöhön ja konkreettiseen tekemiseen, sillä byrokratiaan asioiden eteenpäin vieminen ei Suomessa ainakaan kaadu.
MAL-sopimuksista mallia muillekin alueille
Viljasen mielestä Helsingin seudulla on jo toimiva malli ja se on kuntien ja valtion hyväksymä maankäytön, asumisen ja liikenteen strateginen MAL-suunnitelma.
– Vastaavanlaisia yhteistyösopimuksia tarvittaisiin muillakin metropolialueen elinvoimaa vahvistavilla osa-alueilla, esimerkiksi koko aluetta hyödyttävissä isoissa investoinneissa ja työvoiman saantia edistävissä toimissa.
Viljanen kävi ennen joulua Vantaan kaupunginhallituksen kanssa tutustumassa Norjan Bergenissä sikäläiseen kaupunkisopimukseen, jossa valtio ja kaupunki olivat sopineet työnjaosta suuren satama-alueen rakentamisesta.
– Vastaavaa sopimusta toivoisin Aviapolis-alueen kehittämisestä, sillä kyse on valtakunnallisestikin tärkeästä hankkeesta.
Viljanen muistuttaa, että Helsinki-Vantaan lentokentän ympärille rakentuva Aviapolis on Suomen nopeimmin kasvava yritysalue ja tärkeä investointi koko Suomelle, sillä se on portti maailmalle.
Viljanen muistuttaa, että metropolialueella asuu yli puolet maan kansainvälisestä väestöstä.
– Kun me hoidamme asiat hyvin, olemme hoitaneet merkittävän osan koko Suomen kotoutumispolitiikasta ja maahanmuuttajien työllistämisestä.
Koulutuksen rahoitus on valtion tehtävä, mutta kaupungit voivat Viljasen mukaan tuoda tähän oman panoksensa auttamalla kansainvälisiä opiskelijoita kotoutumaan ja jäämään Suomeen valmistumisen jälkeen.
Koulutus ja kotoutuminen kärkiteemoiksi
Uudenmaan liiton maakuntajohtaja Ossi Savolainen sanoo, että metropolipolitiikkaa tarvitaan ehdottomasti ratkomaan Helsingin seutuun liittyviä erityiskysymyksiä. Tällä turvataan alueen kestävä kasvu ja vahvistetaan koko Suomen kilpailukykyä.
– Politiikan tulee olla tavoitteellista ja kokonaisvaltaista. Helsingin seutua on kehitettävä innovaatio- ja osaamiskeskittymäksi, mikä mahdollistaa uusien työpaikkojen synnyttämisen.
Tämä edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin tiivistä yhteistyötä, Savolainen toteaa.
Hänen mielestään maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen eli MAL-sopimukseen kuuluvien asioiden lisäksi kuntien, valtion ja yksityisen sektorin yhteistyötä tarvitaan muissakin kestävään kasvuun ja hyvinvoinnin turvaamiseen liittyvissä asiakokonaisuuksissa.
– Kärkiteemoiksi nostaisin koulutuspaikat, kotoutumisen vahvistamisen ja joukkoliikenteen kehittämisen.
Aikuisopinnoista lievitystä osaajapulaan
Tuoreimman työllisyyskatsauksen mukaan Uudellamaalla oli yli 79 000 työtöntä työnhakijaa. Samaan aikaan monella alalla podetaan kuitenkin pahenevaa työpulaa.
– Meillä on selvästi työmarkkinoilla kohtaanto-ongelma, jota on ratkottava esimerkiksi purkamalla kannustinloukkuja, Savolainen sanoo.
Savolaisen mielestä tiede- ja ammattikorkeakoulujen rooli erityisosaajien kouluttajana on tärkeä. Samalla tulisi kuitenkin muistaa, että lähes 60 prosenttia Helsingin seudun tarvitsemasta työvoimasta tulee toisen asteen koulutuksesta.
– Merkittävä osa näistä ammatillisten oppilaitosten oppilaista on aikuisopiskelijoita.
Aikuisopiskelun tuloksellinen hyödyntäminen olisi monia muita tapoja nopeampi ratkaisu osaajapulan ratkaisuun. Siksi elinikäiseen oppimiseen on panostettava.
Savolainen muistuttaa, että työttömissä työnhakijoissa on paljon vieraskielisiä, jotka eivät pääse kiinni työelämään.
– Olisi syytä pohtia, ovatko kielitaitovaatimuksemme liian korkeat? Työnhaku on usein vaikeaa maahanmuuttajille, kun työhakemuksetkin ovat vain suomeksi. Myös työpaikan asenteissa ja koko yhteiskunnan vastaanottavuudessa on parantamista, jos aiomme menestyä kovenevassa kilpailussa kansainvälisestä työvoimasta.
Uudistukset kohtelevat kaltoin Helsingin seutua
Savolaisen mielestä Uudenmaan edunvalvonnassa on paljon parantamisen varaa. Tulonsiirrot maakunnasta muualle Suomeen ovat merkittävät.
– Osa tulonsiirroista ovat perusteltuja. Nyt lähestytään kuitenkin rajaa, jossa tulonsiirrot alkavat haitata merkittävästi metropolialueen kehitystä, mikä heijastuisi kielteisesti koko maahan.
Savolainen huomauttaa, että tuoreessa sote-uudistuksessa eniten laskennallista rahoitusta menettävät Helsinki ja Uusimaa. Samoin uhkaa käydä tulevassa TE-palvelujen uudistuksessa.
– Kaikki viimeaikaiset uudistukset ovat kohdelleet metropolialuetta kaltoin.
Myöskään liikenneinvestoinneissa alueen huomioiminen ei ole ollut Savolaisen mielestä riittävällä tasolla viime vuosikymmeninä.
– Uusien liikenneväylien kohdalla tuntuu, että rahoitusta valuu liiaksi muualle Suomeen, vaikka Helsingin seudulle sijoittuu merkittävä maan asukkaista, työpaikoista ja yrityksistä. Myös joukkoliikenteen tuki on äärimmäisen vajavaista, mikäli Suomi haluaa vihreää siirtymää ja pyrkiä hiilineutraaliksi.
Yhteistyön tarve kasvaa tulevaisuudessa
Helsinkiläisen kansanedustajan Eveliina Heinäluoman (SD.) mielestä yhteistyön tarve metropolialueen kehittämisessä on entistä suurempi tulevina vuosina. Esimerkki tästä on joukkoliikenne.
– Hyvää yhteistyötä kuntien välillä tarvitaan myös kaavoituksen ja asuntorakentamisen yhteensovittamisessa raideyhteyksien varrelle.
Heinäluoman mielestä on tärkeää, että valtion ja suurten kaupunkiseutujen kumppanuutta jatketaan ja niiden sitovuutta vahvistetaan. Maankäytön, asumisen ja liikenteen kattavat MAL-sopimukset ovat kaupungeille tärkeitä työkaluja riittävän asuntorakentamisen varmistamisen, ilmastonmuutoksen torjunnan sekä joukkoliikenteeseensä panostamisen kannalta.
– Valtion rahoituksen kasvattaminen MAL-sopimusten kautta olisi luonteva keino tukea kaupunkien asuntorakentamista ja lisätä joukkoliikennettä päästöjen vähentämiseksi.
Heinäluoman mukaan puolentoista miljoonan asukkaan pääkaupunkiseutu tarvitsee valtion tukea esimerkiksi siinä, että HSL:n talous saadaan kestävälle pohjalle.
– Joukkoliikenteeseen tarvitaan investointeja, mutta niitä ei voida rahoittaa kuntien käyttötaloudesta. Myöskään lippujen hintojen korotukset eivät tule kyseeseen, sillä se vähentäisi entisestään joukkoliikenteen käyttäjämääriä.
Kolme teemaa saatava hallitusohjelmaan
Heinäluoman mielestä seuraavan hallituksen on pystyttävä tekemään päätöksiä, jotka luovat edellytyksiä pääkaupungin tasapainoiselle kehitykselle.
Hän nostaa kolme teemaa, jotka on saatava hallituksen agendalle tulevalla vaalikaudella. Ensimmäinen niistä on joukkoliikenteen rahoitus, jossa valtion osuus pääkaupunkiseudun raideyhteyksien kehittämisessä saadaan suuremmaksi.
Toiseksi tarvitaan lisää aloituspaikkoja seudun korkeakouluihin.
Kolmanneksi Heinäluoma nostaa asuntopolitiikan, jossa valtion on osallistuttava nykyistä suuremmalla panoksella kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseen Helsingin seudulla.
– Keskeisin keino lievittää pääkaupunkiseudun työvoimapulaa on kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen. Meillä on paljon matalapalkkaisia työntekijäryhmiä, joilla on jo nyt isoja haasteita löytää asumiseen vaihtoehtoja, joilla tulee arjessa toimeen.
Metropolialueen edunvalvonnassa paljon parannettavaa
Ritva Viljasen tavoin myös Eveliina Heinäluoma myöntää, että metropolialueen erityistarpeiden esille tuomisessa on parannettavaa valtakunnanpolitiikassa.
– Helsinkiläisenä kansanedustajana katson monia asioita valtakunnan, mutta myös oman kaupunkini näkökulmasta. Muualta maasta tulevat kansanedustajat kokevat kuitenkin ehkä meitä enemmän olevansa oman maakuntansa edunvalvojia.
Heinäluoma on havainnut, että koronapandemia ja sen seurannaisvaikutukset ovat herätelleet Helsingin seudun päättäjiä edunvalvonnan näkökulmasta.
– Meidän pitää herätä siihen, että koronan jälkeen tilanne näyttää erilaiselta. Helsingin seudun talouden elpyminen on ollut monia muita Suomen osia hitaampaa.
Heinäluoman mielestä esimerkiksi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksessa pääkaupunkiseudun edunvalvonnassa on syytä terästäytyä. Muun muassa EU:n rakennerahastojen kautta tukea on mennyt perinteisesti enemmän harvaanasutuille alueille.
– Esimerkiksi pääkaupunkiseudun korkeakouluille olisi tärkeää saada lisää rahaa huippututkimukseen, sillä siitä hyötyy koko Suomi.
Uuden hallituksen sitouduttava metropolipolitiikkaan
Helsingin seudun kauppakamarin johtaja Markku Lahtinen sanoo, että metropolipolitiikan paikka on ehdottomasti tulevassa hallitusohjelmassa.
Siihen tulee kirjata alueelle olennaiset maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) asiat. Lisäksi mukaan on saatava osaavan työvoiman saatavuuden, vieraskielisen väestön ja työperäisen maahanmuuton sekä kestävän kasvun ja hyvinvoinnin turvaavan rahoituksen teemat.
– Pelkät kirjaukset hallitusohjelmassa eivät riitä. Metropolialueen tulee myös päästä mukaan suunnittelemaan, yhteiskehittämään ja toteuttamaan ohjelmaan kirjattuja tavoitteita yhdessä valtioneuvoston kanssa, Lahtinen toteaa.
Hänen mielestään asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös riittävää resurssointia, selkeitä aikatauluja ja tulosten seurantaa.
– Lisäksi on sovittava järjestelystä, jossa alueen kuntien ja valtion ohella myös elinkeinoelämä kytketään mukaan.
Rohkeita kokeiluja erityiskysymysten ratkaisuun
Lahtinen toivoo, että valtiovalta mahdollistaisi ennakkoluulottomia kokeiluja metropolialueen erityiskysymysten ratkaisuun. Näitä puolustavat alueen muusta maasta poikkeava väkimäärä, väestörakenne ja talous.
– Kokeilut voisivat koskea esimerkiksi työvoiman saatavuusharkinnan poistamista määräajaksi sekä nopeita ja räätälöityjä lupa- ja asettautumispalveluja työperäiselle maahanmuutolle.
Välttämättömien kasvuinvestointien rahoittamiseksi metropolialue tarvitsee Lahtisen mielestä riittävän suuren osuuden veropohjasta, joka saadaan seudun kaupungeista.
Valtionosuusjärjestelmässä tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon kaupunkien erityiset piirteet ja haasteet esimerkiksi väestönkasvussa ja vieraskielisten kotoutumisessa ja työllistymisessä.
– Nykyinen malli syö kunnista voimavaroja, jotka ovat pois elinvoimaa vahvistavista investoinneista, palveluista ja koulutuksesta. Tämä vaikuttaa myös yrityksiin.
Tutustu uuteen Kauppakamarilehteen – teemana metropolipolitiikka ja vaalit
