Työvoimapulan ratkaisuun on käytettävä kaikkia keinoja: lisättävä työvoimaresursseja houkuttelemalla osaajia ulkomailta, pidennettävä työuria molemmista päistä, parannettava yritysten henkilöstötarpeiden ja työikäisten osaamisen välistä vastaavuutta, nostettava vieraskielisten työllisyysastetta, räätälöitävä työtä täsmätyökykyisille sekä lyhennettävä työurien keskeytyksiä.
Vaalien alla kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten kansanedustavaaliehdokkaat ja puolueet aikovat työvoimapulaa ratkaista.
Emme selviä osaajapulasta muulla tavoin kuin hankkimalla osaajia ulkomailta. Suomessa syntyi vuonna 2022 45 000 lasta mutta kuolleita oli 63 000 – se kertoo, että edessämme on pitkäaikainen ongelma. Ongelman kiistäminen ei ole ratkaisu.
Meidän on saatava myös kotimaisesta työvoimareservistä kaikki potentiaali irti: huolehtia esimerkiksi siitä, että osaaminen ja koulutus vastaavat työelämän tarpeita, että nuoret pääsevät toisen asteen koulutuksen jälkeen nopeasti jatko-opintoihin ja että koulutuksen järjestäjien rahoitusmalli kannustaa niitä yhteistyöhön yritysten ja työvoimapalvelujen kanssa sekä opiskelijoiden työllistymiseen.
Metropolialueella on sekä nuoria että töitä. Työuria voidaan pidentää alkupäästä, kun lyhennetään opiskelupaikan etsintään kuluvaa aikaa. Koulutuspaikkojen – korkeakouluissa ja ammatillisessa koulutuksessa – jakauman pitäisi vastata alueen nuorten lukumäärää ja tarjolla olevia työllistymismahdollisuuksia. Oppisopimuskoulutus voisi olla ratkaisu monelle nuorelle, mutta sen lisääminen edellyttäisi oppisopimuksesta maksettavan palkan porrastamista osaamisen mukaan. Ammatillisen koulutuksen vieraskielisen tutkintokoulutuksen järjestämislupasääntelyä pitäisi keventää, jotta myös vieraskieliset saadaan nopeasti mukaan työelämään.
Ei anneta työvoimapulasta tulla Suomen talouskasvun hidastetta.
