Helsingin nykyisellä kaupunkisuunnittelulla on yksi päämäärä: tehdä kaupungissa liikkumisesta mahdollisimman vaikeaa. Kaistoja otetaan pois käytöstä, kadunvarsipysäköintiä supistetaan ja kadut tukitaan. Suuruudenhulluja joukkoliikenneinvestointeja sitä vastoin tehdään silläkin uhalla, että niiden myötä lippujen hinnat karkaavat pienituloisten saavuttamattomiin. Pyöräilylle omistettujen siltojen rakentamiselle on annettu veronmaksajien avoin šekki.
On aika siirtyä liikennesumpuista takaisin sujuvaan kaupunkiliikenteeseen. Siihen kuuluu oikeus ja mahdollisuus kulkea myös omalla autolla. Myös järjenkäyttö on suotavaa – joukkoliikennettä ei pidä rakentaa enempää kuin mitä on joukkoja liikuteltavaksi. Loskainen tai jäinen katu ei muutu pyöräilijän unelmaksi, vaikka sen kaavakuvassa sellaiseksi piirtäisi.
Hyvinvointipalveluita voi olla vain siellä, missä talous on vahva.
Hyvinvointipalveluita voi olla vain siellä, missä talous on vahva. Menot on osattava laittaa tärkeysjärjestykseen. Emme saa elää tulevien sukupolvien kustannuksella. Vastuuttomaan jakopolitiikkaan ei ole varaa varsinkaan nykyisessä maailmantilanteessa.
Helsinkiläisiltä ei kerätä veroja siksi, että kaupunginvaltuutetut voisivat lähettää ne avustuksina ulkomaille tai siksi, että Helsinkiin eksyneille onnenonkijoille saataisiin turvattua kaikki mahdolliset palvelut. Helsinkiläisten omalla työllään rahoittamat palvelut kuuluvat helsinkiläisille itselleen. Tarvitsevien on päästävä hoitoon ohitse maassa laittomasti oleskelevien.
Kaiken hyvinvoinnin selkäranka on työ ja yrittäjyys. Helsingin on varmistettava se, että Helsingissä kannattaa tehdä työtä ja yrittää. Paljon on kiinni kaupungin keskustan elinvoimaisuudesta. Sitä ei saa vaarantaa ideologisella vihreällä kaupunkisuunnittelulla ja sisääntuloväylien tukkimisella.
Kuluneella valtuustokaudella Helsingin johtaminen on ollut tuuliajolla.
Kuluneella valtuustokaudella Helsingin johtaminen on ollut tuuliajolla. Kaupunki ei ole suoriutunut edes sellaisesta perusasiasta kuin työntekijöittensä palkanmaksusta. Myös Helsingin tietoturva on ollut aivan retuperällä. Kaupungin koululaisten ja näiden vanhempien arkaluontoiset henkilötiedot ovat olleet hakkereitten kätten ulottuvilla.
Vähintään viikoittain saamme lukea Helsingin taloudellisista epäonnistumisista – miljoonainvestoinneista pyöräparkkeihin, joita käyttävät vain Wolt-kuskit, käyttämättä jääneistä kymmenien miljoonien tietojärjestelmäinvestoinneista tai Kruunusiltojen alati paisuvasta loppulaskusta.
Pääkaupunkia ei yksinkertaisesti voi johtaa näin. Helsinki tarvitsee uuden suunnan.
